Eka pätkässä hiottiin ne kohdat, mitkä ei ihan parhaalla mahdollisella tavalla sujuneet. Meillä oli tuo jyrkkä kepeillevienti, mitä pari kertaa kokeiltiin. Taipui siinä tokaväliin ekalla kerralla. Kertaakaan Jippo ei kyllä putkeen pyrkinyt. Sekä tuo putkesta 16 -hyppy 17- putkeen 18 keppien leijeröinti, siinä piti olla tarkkana ettei ole liikaa koiraa edellä, tai sen jäljessä. Muuten valkkasi kepit. Kokeiltiin myös sitä että juoksen keppien toista puolta, mutta siitä ei tullut mitään, en ehtisi ikinä kisoissa sen jälkeistä elämää ohjaamaan. Muuta tuossa ei meidän kohdalla mitään kummallista ollutkaan.
Toka pätkällä mentiinkin sitten sitä "happotreeniä". Aina jos tuli virhe, joutui aloittamaan alusta. Ja kun tuossa sai muutenkin juosta, niin sen happotreenin merkitys tuli selväksi. Ideana oli, että myös väsyneenä pitää pystyä ohjaamaan samallailla kuin treenin alussa. Eli siellä pitkillä kisareissuilla, tämmöisestä treenistä on hyötyä! Ekalla yrityksellä päästiin Jipon kanssa esteelle 10, kiersi esteen 11 kun valssi oli huono. Toka yrityksellä onnistuttiin ja saatiin nolla!! Luulin että treenit oli sitten siinä, mutta ei, Sami keksi kaikkea muuta kivaa pään menoksi....joten jaksaa jaksaa!!
Häiriötreeni, osa näistä tuli vahingossa, osa tarkoituksella;
-pitää pystyä reagoimaan häiriöihin oikein, tai olla niistä välittämättä jos ne eivät itseä koske.
-radan reunalla voi olla niitä seurakavereita huutamassa ja kannustamassa, koira voi vilkaista johonkin jostain syystä. Jatka ohjausta!!
-koira voi kaatua, ja rataa pitää jatkaa, jos se ei nyt oikeasti loukkaantunut
-ratahenkilöt saattavat aiheuttaa yllättäviä tilanteita, niihinkin pitää osata reagoida oikein!
Kun siellä mm-karsinnoissa tapahtuu kuulemma aina jotain, kaikkeen pitää olla varautunut ja pitää pää kasassa. Ei muuta kuin treenaamaan häiriöitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti