Happotreeni

Eilen oli odotetut Samin treenit vuorossa. Ratana tämmöinen:

Kun sain radan sähköpostiin, olin ihan innoissaan. Juoksurata! Jee! Mä kun niin tykkään aina kirmailla, välillä vähän turhaankin tuolla radalla...

Eka pätkässä hiottiin ne kohdat, mitkä ei ihan parhaalla mahdollisella tavalla sujuneet. Meillä oli tuo jyrkkä kepeillevienti, mitä pari kertaa kokeiltiin. Taipui siinä tokaväliin ekalla kerralla. Kertaakaan Jippo ei kyllä putkeen pyrkinyt. Sekä tuo putkesta 16 -hyppy 17- putkeen 18 keppien leijeröinti, siinä piti olla tarkkana ettei ole liikaa koiraa edellä, tai sen jäljessä. Muuten valkkasi kepit. Kokeiltiin myös sitä että juoksen keppien toista puolta, mutta siitä ei tullut mitään, en ehtisi ikinä kisoissa sen jälkeistä elämää ohjaamaan. Muuta tuossa ei meidän kohdalla mitään kummallista ollutkaan.

Toka pätkällä mentiinkin sitten sitä "happotreeniä". Aina jos tuli virhe, joutui aloittamaan alusta. Ja kun tuossa sai muutenkin juosta, niin sen happotreenin merkitys tuli selväksi. Ideana oli, että myös väsyneenä pitää pystyä ohjaamaan samallailla kuin treenin alussa. Eli siellä pitkillä kisareissuilla, tämmöisestä treenistä on hyötyä! Ekalla yrityksellä päästiin Jipon kanssa esteelle 10, kiersi esteen 11 kun valssi oli huono. Toka yrityksellä onnistuttiin ja saatiin nolla!! Luulin että treenit oli sitten siinä, mutta ei, Sami keksi kaikkea muuta kivaa pään menoksi....joten jaksaa jaksaa!!



 Häiriötreeni, osa näistä tuli vahingossa, osa tarkoituksella;

-pitää pystyä reagoimaan häiriöihin oikein, tai olla niistä välittämättä jos ne eivät itseä koske.
-radan reunalla voi olla niitä seurakavereita huutamassa ja kannustamassa, koira voi vilkaista johonkin jostain syystä. Jatka ohjausta!!
-koira voi kaatua, ja rataa pitää jatkaa, jos se ei nyt oikeasti loukkaantunut
-ratahenkilöt saattavat aiheuttaa yllättäviä tilanteita, niihinkin pitää osata reagoida oikein!
Kun siellä mm-karsinnoissa tapahtuu kuulemma aina jotain, kaikkeen pitää olla varautunut ja pitää pää kasassa. Ei muuta kuin treenaamaan häiriöitä! 

Rytminmuutosta ja suunnitelmia

Aiheena Samin treeneissä tiistaina oli rytminmuutos. Samalla teemalla jatkettiin kuin viimeksi, tässäkin ohjaajan rintamasuunnalla on suuri merkitys. Harjoituksessa tuli selväksi myös se, että jokaisen koiran linja ja reagointi on erilainen, ja se oman koiran tuntemus kasvaa tässäkin. Itse sain Jipon ohjattua puomille, kun sitä yliohjasin ja joku sai käännettyä koiran itseään kohti toiselle hypylle liialla jarruttamisella. Yrityksen ja erehdyksen kautta tätäkin treeniä tehtiin :) Mutta toimiessaan, sillä saa käännettyä koiran puolen metrin päässä olevan putken suulta toiseen suuntaan, kuten Melissa ja Muru taitavina osoittivat. Tässä Jipon harjoitusta, missä tuossa toisessa toistossa näkee, että käännän liikaa rintamasuuntaa, kun on kääntymässä putkelta poispäin. Mieleen pitää painaa kiihdytä-hidasta-kiihdytä. Siitä testaamaan niitä oman koiran linjoja ja rajoja! :)




Lisäksi keskusteltiin siitä, että tässä vaiheessa kautta (koska kaikillahan on tietenkin tavoitteena sm-kisat) on turha tehdä kokonaisia ratoja treeneissä. Nyt vahvistetaan esteosaamista ja eri ohjausten osaamista. Tehtäväksi tuli jokaisen miettiä tykönään mitä tarvitsee vahvistaa, ja sen mukaan rakennetaan sitten viikkotreenit. 

Jipon kanssa tulee ihan joka päivä mieleen järjetön määrä asioita, mitä pitäisi vielä opettaa ja vahvistaa, nuori koira kun on. Rauhoitan mieleni, ja otan entisen tapani käyttöön eli mietin kaksi tärkeintä asiaa, opetetaan ne ja sitten jatketaan eteenpäin. Ei tule rääpittyä sieltä täältä, ja lopulta mikään ei tule kuntoon. Se A:n juoksukontakti me jo saatiinkin kuntoon, nyt sen voi siirtää vahvistettavien listalle sieltä opetettavien listalta. Otetaan tähän tokomainen asenne, ja eikun treenaamaan!

Meillä kaksi tärkeintä asiaa tällä hetkellä on eteneminen ja itsenäisyyden vahvistaminen. Sitä lähdin sitten torstaina treenaamaan hyppytekniikan muodossa. Sain lisättyä tuohon vielä yhden elementin, eli renkaan, joka Jipolle on ollut hankala este. Niinkuin omissa kisoissa nähtiin, niin välistä se menee, jos itse saa valita. Tässäkin ensimmäisellä toistolla väistää koko esteen, kun tuntuu ettei siitä suoriudu. Palatessa sen kyllä hyppää, mutta on helpompi kun ei ole muita esteitä ennen sitä. Mitä ei kyllä hyppytekniikan oppien mukaan saisi tehdä, mutta ehtii sen pomppamaan kun kävelen kohti.




Tässä tuo renkaalla lisätty perussarja:



Siinä esimerkkinä, miten saa treenattua montaa asiaa yhtäaikaa! Etenemistä, itsenäisyyttä ja esteosaamista :D Treeni-iloa kaikille!

Samin treeni141014

Samin treeni 14.10.2014


Ensimmäistä kertaa saapui valmennusryhmän treenejä vetämään Sami Wessman...ja tätähän oli odotettu :-). Aluksi Sami totesi, että ryhmässä on eri kohdassa eteneviä koirakoita, joten hän pitää pääsääntöisesti sellaisia treenejä, joissa osa voi tehdä rataa ja osa treenata esim. jotain tiettyä ohjausta. Räätälöidysti jokaiselle jotakin, mikä kuulostaa hyvältä. Yhteistä meille kaikille on kuitenkin runsas juoksu ja liike radalla. Sami halusi ensimmäiselle kerralle treenin teemalla "less is more" , mahdollisimman vähän liikettä ohjaajalta ja koira tekee työt. Erittäin tarpeellista ja hyödyllistä ainakin allekirjoittaneelle, mutta myös älyttömän hankalaa.




Kentällä kolme hyppyä ja kaksi putkea...ohjaajan tehtävänä pysyä yhden neliömetrin aluella (tästä kyllä joustettiin aika paljonkin välillä) ja ohjata koiraa mahdollisimman pienillä liikkeillä. Eri koirakoiden kanssa tehtiin eri versioita. Laitan tekstin loppuun vielä videon Raipen ja mun treenista. Voin sanoa, että näyttää hankalalta, mutta tuntui vielä hankalammalta ;-).




Treenin lopuksi pidettiin vielä puolen tunnin "meditaatiosessio" ja käytiin läpi jokaisen koirakon kehittämistä vaativia kohtia. Sovittiin myös, että Sami tulee jatkossa vetämään treenit joka kuun toinen tiistai.




Kyllä on treeni-into kohonnut ainakin potenssiin 10...ihanaa!!!




Ja kannattaa kääntää volumet huomattavasti pienemmälle ;-D




https://www.youtube.com/watch?v=1_5URAMDNTU




terkuin Hanna

Teemana Janita

Treenin vetäjä: Tuija

Paikalla: Melissa, Tanja S., Merja, Tanja L.

Päätettiin porukalla, että meillä on aina joku teema treeneille. Ekalla kerralla se oli puomi ja keinu. Tällä kertaa "Janita", koska kävin hänellä koulutuksessa viikonloppuna, ja varastettiin hyvässä muistissa oleva rata omaan treeniimme. Eikä parempaa nimeä tälle teemalle keksitty :D Kokonaanhan tuo rata ei meidän halliin mahdu, vaan siitä tehtiin vasemmassa puolessa olevaa osaa, ja oikealla olevat kepit, pituus, lyhyt putki ja hyppy 16 sekä 17 jäivät pois. Keppien kohdalla suora putki, ja enempi vinossa. Puomin kohdalla kepit, ja numerointi muuten alkoi kakkosen kohdalta. Koittakaa ymmärtää ;)

Putki numero 12 oli kaikille kauhistuksen aihe, ettei hypyn 4 sijasta mene sinne. On oikeasti todella lähellä hyppyä. Mutta taitavasti kaikki tuosta suoriutuivat, ja putki ohitettiin! Salaisuus piilee siinä, että on ohjauksessa ajoissa, sekä omassa liikkeessä. 4-hyppy ohjattiin ulkokautta, koska hypyn ja putken väli on niin kapea, että siinä saa ajettua koiran vitosen takaakierrolle, omalla putken väistämisellään. Joko päällejuoksuna, tai persjättönä kuten esim. Melissa teki. 4-hypyn jälkeen oma liike suuntautuu vinosti putken ja 5-hypyn väliin, jolloin pääsee ohjaamaan jatkoa helposti.

Seuraava kauhistus oli tuo 8-9-10-kohta. Vaadin että kaikki tekevät sen niinkuin Janita sen opetti, ja siitäkin kaikki suoriutuivat :D Lisähankaluutta tähän kohtaan toi se vinossa oleva putki suurinpiirtein keppien kohdalla. Jos jäi kasille haahuilemaan, tai ohjasi sen vaan kääntämällä, putkessa oltiin. Mutta kun kävi ohjaamassa hypyn 8, jäämättä sinne odottelemaan koiraa, vaan jatkoi omaa liikettään, melkein koiraa vastaan ja merkkaamassa esteen 9 ja jatkoi omaa liikettä kaiken ylimääräisen sälän ohi ohjaten putkeen 10, niin jokaikinen koira meni taas oikein!

Koirien silmissä me kuulemma näytämme kuin hidastetulta filmiltä, eli kun käydään näyttämässä tuo este 8, ja jatketaan esteelle 9 merkkaamaan, se vaan tekee siitä koirille niin selvää kuin pläkki ettei tarvitse miettiä mihin sitten?? Ja tätähän pitäisi siis harrastaa joka kohdassa rataa, ei vain tuossa. Mutta korostuu entisestään tuollaisissa tiukoissa paikoissa. Ja jos ei ollut ajoissa, koira oli joko siinä 14 putkessa, tai tuossa 12 putkessa, riippuen mihin asti koira irtosi ;) Mutta tästäkin siis selvittiin. Loppuradalla ei niin hirveitä kohtia enää ollutkaan, hyvällä ohjauksella pääsi nollana maaliin.

Toivottavasti tytöt tykkäs treenistä, tuli niille ainakin hiki ;) Ensi viikolla meille tuleekin sitten Sami ekaa kertaa!

Tanja S. olikin ollut näppärä, ja osannut tehdä tuosta uuden ratapiirroksen. Eli yllä alkuperäinen, ja alla minun muunnos :) Kiitos Tanjalle!

Esittelyssa Taru

Hei!

Olen Schipperke tyttö  Riemukas Ainarakas kutsumanimeltäni Taru. Iältäni nyt 3 vuotta ja tulevia synttäreitä juhlitaan helmikuussa.
Kokoa löytyy runsaat 27cm, joten kisaan vimmattuna Mini3 luokassa.
Toi emäntä/ohjaaja joskus  väitti, ettei mussa nyt oo mitään agilitykoira-ainesta ja ettei mua ainakaan kannattas agilitykoiraks jättää. Olin kuulemma tunnevalinta. Eli se tykkää musta!
Päätin kuitenkin näyttää sille ettei pienikoko, etupainoisuus ja tappijalkaisuus oo este. Hitto, kattokaa ny itekki millanen tappijalka se itte on! Ja treenaahan sekin agilityä! Tosin mä oon paljon parempi. Multa saattaa joskus tippua yks rima, mutta SE voi kaataa koko esteen!
Sopii sen olla enää epäilemättä mun kykyjäni! Olen verrattain nopea ja liukasliikkeinen.

Kolmosiin nousin keväällä toukokuussa ja muutama kisa ollaan sen jälkeen käyty. Yksi nolla olis jo plakkarissa. Toi emäntä epäilee saadaanko nollia kasaan tuleviin SM-iin? Pitääkö mun näyttää sille tässäkin asiassa? Tosin se vaatii, että joku opettaa mulle numerot tai opettaa ton emännän ohjaa.
Se ei kertakaikkiaan aina osaa, eikä muista kattoa näitä asioita mun tasolta. On se kuitenkin ihan ok ja kehityskelpoinen ja yrittäähän se kovasti.  Ja on se sen verran nyt oppinut luottaa mun kykyihini, että panostaa kuulemma nyt eniten meidän 3 koiran laumasta mun ja sen kehittymiseen tässä lajissa.
Mun tarvii puolestani opetella lisää noita keppikulmia, vaikka hurjan hyvä olenkin jo niissä monesti. Kepit on ihan kiva este! Kisoissa puomin kontaktin yli olen pomppinut muutamia kertoja. Emäntä mumis jotain tehostetusta kontaktitreenistä. Sehän passaa! Se tietää nameja!

Toisena harrastuksena aloittelen rallitokoa, jossa olen luonnostani pätevä. Yllätys, yllätys.. toi emäntä vaan sielläkin hortoilee kylttien välissä missä sattuu.
Vapaalla ollessani olen mestari hiiren pyydystäjä ja emäni kanssa pihistetään munia kanalasta. Se se vasta on hauskaa puuhaa!

Tässä video Tarun 2. luokan kisoista.

Eddie esittäytyy

Hey ladies and fellows!

Täs on Karvahaalarin Quicksilver eli kavereiden kesken Eddie. Mä oon 5-vuotias parson, siis mies parhaassa iässä. Meikä on Kallion kasvatti ja mun nuoruusvuodet menikin terrierin ärinällä Kolmatta Linjaa tallailen ja Espalla friiduja bongaillen. Mut sit siinä parin vuoden iässä mun elämään tuli toi agility, ja sehän vei miehen mennessään. Mä oon päässyt ite ihan kivasti lajiin sisään toisin kuin toi mun kartturi, joka on lähes poikkeuksetta ihan kujalla, niinku kepit.. Mä oon ite ihan fiilareis aksasta ja näin maalle muutettua mä oon ite kehitellyt tähän lajiin hyvin sopivia treenejä, joita mä vedän ihan itsenäisesti, kun en pääse aksakentälle. Mun ehdoton lemppari on jänisjuoksu, mutta mä tykkään vetää toisinaan vähän kovempaakin settiä kettu- ja hirvijuoksun tahtiin.

Must on tosi vautsii päästä mukaan tähä ryhmään ihan vaan sijaistamaankin ja mun ensijainen toive onkin, että täs nyt vihdoin opetettais tota kartturii tsiigaa tätä lajii meitsin näkökulmasta. Ja sit tietty päästä kiitää vielä kovempaa!

Allu

Esittelyssä Allu

Allu, ( Alf, s. 2008, Budapest Unkari ) on viisivuotias bordercollieuros, joka asustelee Villähteellä koirakaverinaan 9v. borderkelpie Onni.

Allun harrastelee agilitya ja tokoa. Vaikka tokokin on Allun mielestä melkoisen siistiä hommaa, lähimpänä sydäntä, vauhtiveikko kun on, Allulla lienee kuitenkin agility.

Agikisaamisen Allu aloitti verraten myöhään, eli vasta 3,5 vuotiaana.
Kisaura korkattiin Janakkalassa, jossa juostiin kolme rataa. Kaksi luvanollaa sieltä tupsahti...
Seuraavat nollat antoivat sitten hieman kauemmin odotuttaa itseään.
Mutta vihdoin kevättalvella 2014 BAT-kisoista se viimeinen... Eli nollavoitto, serti ja menolippu kolmosiin.

Radalla Allu on melko haastava ohjattava nopeutensa ja kiihkeytensä takia. Allu suorittaa rataa melkoisella voimalla ja kun vauhtiakin piisaa, on ohjaaja lähes poikkeuksetta myöhässä... Eli ohjaajalla rytmitys hieman hukassa.

Treenikaverina Allu on ihan Super.  Aina valmis kuin partiopoika, tekee aina parhaansa ja antaa aina kaikkensa.

Allun motto:
Suurella sydämellä kovaa ja korkeelta!!

Esittelyssä Yonna

Hei!

Olen parson-tyttö Yonna, Bravefellow Yonna 3v. Olen pikkuruinen medi, 36 cm korkea-minut on mitannut tuomari Anne Savioja pariin kertaan, viimeksi tänä syksynä Lieksassa...koipeliiniksi minua kutsuen. Kilpailen 3. luokassa siis medeissä. Hyvin minulla riittää pomppua,harvoin 5 tulee tiputuksista. Kontaktit taidan,mutta välistä en vaan kertakaikkiaan malta juosta loppuun kontaktia.
Ihmistyyppini sanookin, että duunaan mitä ihmeellisempiä mokia, kuten myös hän itsekin.
Top 10 ykkösenä komeilee, kun Kouvolassa kisastartissa iski kakkahätä. Tyyppini kerkesi pohtia kaikki asiat maan ja taivaan väliltä,kaivoi polvisukastaan kakkapussin,keräsi ja kiikutti radan reunalle, kysyipä vielä tyynenä tuomarilta," joko vihelsit" ja teimme 0-radan.
Erikoistunut olen kissan- ja pupunhajuihin. Sellaisen,kun saan kirsuuni,niin olen täysin korvaton.
Ja tunnustan....olen myös palloholisti ;)
Kotona minulla on koirakamuna tavan Konstaapeli, jackrussell Inkeri, 11v. eläkeläinen agista.
Se on sellainen Poliisi, pistää heti ojennukseen,jos meinaa lähteä sokka irti.
Ystävällinen olen muille koirille,tosin aina he eivät ymmärrä tärritervehdystäni.

Esittelyssä Muru

Moi! Tässä esittäytyy borderterrieri-narttu Muru, viralliselta nimeltäni olen Border Rock's Rosemary. Ikää tällä hetkellä 3 ja puoli vuotta. Perheessä toisen koiran virkaa suorittaa "isosiskoni" Minttu. Olen luonteeltani ikuinen pentu, hölmö, sosiaalinen, nopea oppimaan, aina valmis työhön, olen aina siellä missä tapahtuu ja haluan että minut huomioidaan aina kun siihen on mahdollisuus! Agilityn maailmaan tutustuin ensi kerran jo 13-viikkoisena, jolloin myös lajiin sytyin. Minut haluttiin nimenomaan agilitykoiraksi, mutta olen treenaillut ja kisaillut hieman myös rally-tokon parissa. 

Osittaisen ADHD-luonteeni takia ei lapsuudessani kaikki mennyt kuin Strömsössä... 5-kuukautisena mursin jalkani pihaleikeissä ja sen takia agilitystä taukoiltiin 9 kk. Hyvä ettei sentään loppuelämää, koska sitäkin pelättiin! Kuntoutuksen jälkeen jalka on toiminut moitteettomasti ja sillä on kisailtu monet kisat. Viralliset kisat korkkasin joulukuussa 2012, lokakuussa 2013 nousin kolmosiin ja kesällä 2014 käytiin arvokisoissa, niin kuin tavoitteena olikin! Menestystä ei sieltä tullut, mutta kokemusta sitäkin enemmän! Tulevana vuonna helmikuussa voin kuulemma vastaanottaa viimeisen ja puuttuvan agility-sertin ja sitä myöten agilityvalioitua. Hyppy-sertejä puuttuu vielä 2. Kisaamisessa on  parasta mennä täysiä, räkyttää niin paljon kuin ääntä lähtee ja radan jälkeen riehua palkan kanssa :) 

Kesä on latailtu akkuja lomailemalla agilitystä melko paljon, nyt olen siis täynnä tarmoa valtaamaan jälleen treeni- ja kisakentät! Minut tunnistaa kovasta äänestäni ja hyvästä draivistani :) 

Raipe esittäytyy

Hei...moon Raipe eli Laipe, viralliselta nimeltäni Tuhkavuorten Öinen Aave ja rodultani lapinporokoira. Ikää on kertynyt jo ruhtinaalliset 2v ja 4kk eli aika kakara olen vielä. Mielestäni kuitenkin olen jo valtavan taitava agilitaaja, toisenlaisiakin mielipiteitä olen kyllä kuullut esitettävän ;-). Isäni jalan jäljissä kuitenkin tätä jaloa lajia treenaan ja totuushan on, että pojasta polvi paranee. Rotuni edustajaksi olen melko vauhdikas, taipuva, pitkäjalkainen ja pomppua riittää kyllä. Kisauran aloitin kesällä, neljä starttia takana ja kaikenlaisia pikku kommervenkkejä on tullut esiin matkan varrella. Vähitellen olen kuitenkin tajunnut, että kisaradoilla kuuluu hengailla kaikenlaista porukkaa ja esteetkin saattavat olla erilaisia kuin omalla treenikentällä. Luonteeltani olen iloinen, hömelö, innokas, saalisviettinen ja aina valmis puuhastelemaan jotakin. Porokoirille tyypilliseen tapaan opin uudet jutut nopeasti, mutta en viitsisi hirvittävästi jo oppimaani enää hinkata. Myös palkan oikea-aikaisuudesta ja runsaudesta olen tarkka...saavutetuista eduista en siis luovu tai hommat jää tekemättä. Mulla on siis tarvittavat palikat koossa, tuota emäntää täytyisi sitten valmennusryhmässä rääkätä ja koulia oikein kunnolla. Kisa-ja treenikentillä tavataan :-)!!!!!

Esittelyssä Jippo

Moi!!

Mä olen Jippo, oikealta nimeltäni Hästängens Aldrig Ger Jag Upp, s.2.7.2012 eli juuri 2 v- täyttänyt schapendoesnarttu, asustelen Villähteellä kolmen koiran ja kahden ihmisen laumassa. Olen aina yhtä iloinen miltä kuvassa näytänkin! Mä olen semmonen 42,5 cm korkea, eli kisaan siis mediluokassa. Luonteeltani olen aika sitkeä, motivoitunut ja omaan hyvän draivin toistaa asioita. Tykkään kauheasti uida, juosta ja tehdä vähän jäynää meidän talouden pojille, esim. isääni hinaan korvista pitkin lattiaa. Agility on mun ainoa harrastus, rallytokoa me vähän aikaa kanssa kokeiltiin, mutta se jää nyt pois ohjelmasta. Keskitytään täysillä tähän ryhmään nyt.

Kisakokemusta mulla ei vielä hurjasti ole, ekoissa kisoissa 25.6. mä onnistuin tekemään hyppynollan, ja sen jälkeenkin yks hyppärinolla on tullut. Kuudet kisat ollaan nyt siis käyty yhteensä, tavoitteena meillä olis tämän vuoden puolella nousta kolmosiin. Mulla on semmonen pikku ongelma, että mä osaan kepit yksittäisenä ja treeneissä, mutta jotenkin mä kisoissa en niihin oikeen osu kohdalleen. Meidän virheet ja hylyt tulee siinä. Nyt viime kisoissa mä kyllä jo onnistuin kahdella radalla niillä kepeillä! Mut sitten toi ohjaaja oli niin huono, että saatiin kaksi muuta virhettä. On se kyllä onneton, pyh. Yrittäis edes niinkuin mä! Ehkä se nyt oppii kun saadaan hieno valkku Sami Wessman sitä neuvomaan ;) Juostakin sen pitäis vähän kovempaa mun kanssa. Edit. Käytiin mun synnyinkaupungissa Kotkassa kisaamassa nyt viime lauantaina, ja mähän osasinkin ne kepit kaikilla radoilla! Mä olin kuulemma kauheen hyvä ja voitettiinkin se eka rata. Joten nyt meillä on yksi aginollakin :)

Tälleen me mentiin epiksissä 3.9. Mulla oli kauheen hauskaa, ei voinu häntääkään pysäyttää heilumasta!



Nähdään treeni- sekä kisakentillä!!!